15.6.2017

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

Aika menee kyllä hurjaa vauhtia, enkä vieläkään osaa kuvitella kesäkuun olevan jo käynnissä ja juhannuksen kolkuttelevan ovella. Halusin tulla kertomaan kuulumisia ja oikein sellaisia pintaa syvemmältä. Mitä mulle siis ihan oikeasti kuuluu?

Kevät oli uuden ja vanhan alkua. Heinäkuussa tuli vuosi täyteen työpaikalla, mutta heti sen jälkeen siellä loppui hommat, kaupan suljettua pysyvästi ovensa. Uusi työ alkoi saman tien, mutta työn muoto ei vaihtunut ollenkaan. Ainut mitä uusi työ on tuonnut tullessaan on uutta näkökulmaa kaupan-alaan ja saanut pohtimaan omaa tulevaisuutta tarkemmin. Sen mitä oikeasti haluaa ja mitä ei halua.

Minun on helppo puhua muille ammattillisista haavesta ja pohdin omaa tietäni ääneen muille. Tämä ääneen pohtiminen on varmasti saanut muiden päät pyörälle, mutta se on tapa jolla yritän löytää sen oman ammatillisen polun. Pohdinnat tietyistä aloista ja yritys ideoista ovat vaihdelleet aina tilanteista riippuen. Omasta kahvilasta olen aina haaveillut, mutta haluan saada siihen ammattitaitoisen koulutuksen. Turussa on erittäin supea opiskelu mahdollisuus tälle alalle, eikä Turusta lähtö ole ollut edes mielessä, sillä viihdyn täällä niin hyvin. Lisäksi jotkut näistä oman yrityksen idoista on jäänyt myös jo sivummalle senkin takia, että olen vain huomannut ettei se ole minulle sopivaa tai on saanut epäilemään sitä haluanko tehdä lopun elämäni juuri sitä työtä.

Mitä muuta kevät on tuonut tullessan? No tietenkin Varpublogit, joista kerroinkin jo. Ne jotka eivät vielä ole kuulleet tai lukeneet postausta, niin blogini liittyi kevään aikana uuteen turkulaiseen blogiyhteisöön, jossa minun lisäksi kirjoittelee eri aihealueilta Turussa ja sen lähiseudulla asuvia bloggaajia. Varpublogien blogi kattausta voi käydä vilkaisemassa heidän sivuilta, johon pääset tästä tai tuolta sivulta painamalla mustan linnun kuvaa. Löydät Varpublogit myös Facebookista ja Instagramista

Kevään aikana myös minä ja avopuolisoni juhlimme vuosipäiväämme ja sen kunniaksi päätimme käydä syömässä oikein kunnolla Turun keskustassa olevassa Foija nimisessä ravintolassa. Kellarikerroksessa sijaitseva tunnemallinen ravintola oli upea ja ruoka oli todella hyvää. Pakko antaa myös palvelusta pisteet, sillä meillä sattui olemaan erittäin mukava ja hauska tarjoilija! Lisäksi olemme kumpikin nyt kevään aikana innostunut kävelylenkeistä luontopoluilla ja pian saattekin pientä postausta Ruissalon kesäisistä maisemista. Se mitä meidän pieneen karvaiseen asukkiimme sanoisi, hän on vieläkin yhtä hurmaava kissa kuin ennenkin vaikka aamu 5 aikaa saankin pienen herätyksen sillä, kun toinen läpsii tassulla naamaa tai hyökkäilee peiton alta pilkottavien varpaiden kimppuun.


Viimeisimmät tapahtumat tämän kesän alussa ovat olleet rankat työ viikot, mutta niinkuin sanonta menee "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", itseppähän olen ottanut ylimääräisiä vuoroja. Tämä työntäytteinen arki on ollut syynä blogi hiljaisuuteen, mutta kyllä tää pian alkaa taas puhjeta kukkaan kun antaa oman aikansa. Kesäkuun alussa päätin perustaa toisen blogin, joka on tällainen leivonta- ja ruokablogi, jonne postailen erilaisia reseptejä. Pala kakkua, kiitos- blogia voi seurata Facebookin ja Instagramin kautta! Tästä pääset myös blogin sivuille! Blogin pystyyn laittaminenkin vei ajan tämän blogin yllä pitämiseltä, joten pahoitteluni. Uusia postauksia on lähi päivinä tulossa lisää tännekin blogiin!

Nyt jopa olen päättänyt olla erittäin rohkea tuhlari ja pitkän haaveilun jälkeen päädyi ostamaan itselleni kunnon järjestelmäkameran. Laitoin tilaukseen  Canon 750D järjestelmäkameran, jossa oli jo mukana yksi objektiivi ja siihen sitten valitsin lisäksi toisen isomman objektiivin. Uuden kameran haltuun otto on lähtenyt onneksi hyvin ja tulevan Ruissalon postauksien kuvat ovatkin kyseisellä kameralla kuvattuja! Olisiko teillä kiinnostusta saada postausta uuden järjestelmäkameran ja mini järjestelmäkameran kuva eroista tai muuta vastaavaa postausta uudesta kamerasta?

Nyt kun kerta oli positiivisen täytteistä parit kohdat niin avataan vähän näitä huonompiakin tapahtumia. Mieleni tosiaan tälle viikolle vetäsi alas heti maanantai-iltana, kun astuin työpaikkani ovesta ulos ensin naureskellen työkavereiden kanssa. Pian se nauru muuttuikin kyyneliksi, kun huomasin keväällä ostetun pyöräni lähteneen kävelemään omia polkuja eli siis se oli varastettu työpäiväni aikana. Pahoitin todella mieleni vaikka se olikin vain pyörä. Suututtaa ja suretta. Mielessä vain pyörii kuvitelma siitä, että olisin pyörään käytetyt rahat huuhtonut vessanpöntöstä alas...

No eipä sille voi mitään. Onneksi kuitenkin viikonloppuna pääsee irtautumaan arjesta oikein kunnolla. Varasimme nimittäin miehen kanssa ylläri matkan laivalle ja olen jo kuumeisesti odottanu matkaa koko viikon! Onneksi on jo torstai!

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa minulla, miten siellä ruutujen toisella puolella menee?