2.7.2017

PALA KAKKUA, KIITOS

palakakkua Niinkuin edellisessä kuulumis postauksessa mainitsin, olen perustanut toisen blogin Pala kakkua, kiitos. Blogin nimestäkin voisi jo päätellä, että kyseessä on leivonta blogi. Blogista löytyy erilaisia reseptejä, makean kuin myös suolaiseen nälkään. 

IMG_2713

Oma bravuuri on juustokakut, joita varmasti tulee blogissa olemaan paljon, mutta myös astun leipomisessa muillekin osa alueille ja kokeilemaan uusia reseptejä ja leivonnaisia. Olen nyt jopa innostunut sokerimassan käytöstä ja harjoittelen kakkujen koristelua kyseisellä tuotteella. Näistä sokerimassa harjoiteluista on tulossa myös blogiin tekstiä. Miten harjoittelen ja millaisilla välineillä harjoittelu toteutuu.

IMG_2781

Missä sitten voi seurata blogia? Blogia voi seurata helpoiten Facebookin ja Instagramin kautta. Kumpikin päivittyy tasaiseen tahtiin. Uudet blogi tekstit julkaistaan Facebook sivulla ja Instagrammissa voi nauttia herkku reseptien kuvista ja inspiroitua!

Kaikki ruokaa ja leivoksia rakastavat ihmiset ovat sydämmellisesti tervetulleita, mukaan herkulliseen matkaan!♥

15.6.2017

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU?

Aika menee kyllä hurjaa vauhtia, enkä vieläkään osaa kuvitella kesäkuun olevan jo käynnissä ja juhannuksen kolkuttelevan ovella. Halusin tulla kertomaan kuulumisia ja oikein sellaisia pintaa syvemmältä. Mitä mulle siis ihan oikeasti kuuluu?

Kevät oli uuden ja vanhan alkua. Heinäkuussa tuli vuosi täyteen työpaikalla, mutta heti sen jälkeen siellä loppui hommat, kaupan suljettua pysyvästi ovensa. Uusi työ alkoi saman tien, mutta työn muoto ei vaihtunut ollenkaan. Ainut mitä uusi työ on tuonnut tullessaan on uutta näkökulmaa kaupan-alaan ja saanut pohtimaan omaa tulevaisuutta tarkemmin. Sen mitä oikeasti haluaa ja mitä ei halua.

Minun on helppo puhua muille ammattillisista haavesta ja pohdin omaa tietäni ääneen muille. Tämä ääneen pohtiminen on varmasti saanut muiden päät pyörälle, mutta se on tapa jolla yritän löytää sen oman ammatillisen polun. Pohdinnat tietyistä aloista ja yritys ideoista ovat vaihdelleet aina tilanteista riippuen. Omasta kahvilasta olen aina haaveillut, mutta haluan saada siihen ammattitaitoisen koulutuksen. Turussa on erittäin supea opiskelu mahdollisuus tälle alalle, eikä Turusta lähtö ole ollut edes mielessä, sillä viihdyn täällä niin hyvin. Lisäksi jotkut näistä oman yrityksen idoista on jäänyt myös jo sivummalle senkin takia, että olen vain huomannut ettei se ole minulle sopivaa tai on saanut epäilemään sitä haluanko tehdä lopun elämäni juuri sitä työtä.

Mitä muuta kevät on tuonut tullessan? No tietenkin Varpublogit, joista kerroinkin jo. Ne jotka eivät vielä ole kuulleet tai lukeneet postausta, niin blogini liittyi kevään aikana uuteen turkulaiseen blogiyhteisöön, jossa minun lisäksi kirjoittelee eri aihealueilta Turussa ja sen lähiseudulla asuvia bloggaajia. Varpublogien blogi kattausta voi käydä vilkaisemassa heidän sivuilta, johon pääset tästä tai tuolta sivulta painamalla mustan linnun kuvaa. Löydät Varpublogit myös Facebookista ja Instagramista

Kevään aikana myös minä ja avopuolisoni juhlimme vuosipäiväämme ja sen kunniaksi päätimme käydä syömässä oikein kunnolla Turun keskustassa olevassa Foija nimisessä ravintolassa. Kellarikerroksessa sijaitseva tunnemallinen ravintola oli upea ja ruoka oli todella hyvää. Pakko antaa myös palvelusta pisteet, sillä meillä sattui olemaan erittäin mukava ja hauska tarjoilija! Lisäksi olemme kumpikin nyt kevään aikana innostunut kävelylenkeistä luontopoluilla ja pian saattekin pientä postausta Ruissalon kesäisistä maisemista. Se mitä meidän pieneen karvaiseen asukkiimme sanoisi, hän on vieläkin yhtä hurmaava kissa kuin ennenkin vaikka aamu 5 aikaa saankin pienen herätyksen sillä, kun toinen läpsii tassulla naamaa tai hyökkäilee peiton alta pilkottavien varpaiden kimppuun.


Viimeisimmät tapahtumat tämän kesän alussa ovat olleet rankat työ viikot, mutta niinkuin sanonta menee "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", itseppähän olen ottanut ylimääräisiä vuoroja. Tämä työntäytteinen arki on ollut syynä blogi hiljaisuuteen, mutta kyllä tää pian alkaa taas puhjeta kukkaan kun antaa oman aikansa. Kesäkuun alussa päätin perustaa toisen blogin, joka on tällainen leivonta- ja ruokablogi, jonne postailen erilaisia reseptejä. Pala kakkua, kiitos- blogia voi seurata Facebookin ja Instagramin kautta! Tästä pääset myös blogin sivuille! Blogin pystyyn laittaminenkin vei ajan tämän blogin yllä pitämiseltä, joten pahoitteluni. Uusia postauksia on lähi päivinä tulossa lisää tännekin blogiin!

Nyt jopa olen päättänyt olla erittäin rohkea tuhlari ja pitkän haaveilun jälkeen päädyi ostamaan itselleni kunnon järjestelmäkameran. Laitoin tilaukseen  Canon 750D järjestelmäkameran, jossa oli jo mukana yksi objektiivi ja siihen sitten valitsin lisäksi toisen isomman objektiivin. Uuden kameran haltuun otto on lähtenyt onneksi hyvin ja tulevan Ruissalon postauksien kuvat ovatkin kyseisellä kameralla kuvattuja! Olisiko teillä kiinnostusta saada postausta uuden järjestelmäkameran ja mini järjestelmäkameran kuva eroista tai muuta vastaavaa postausta uudesta kamerasta?

Nyt kun kerta oli positiivisen täytteistä parit kohdat niin avataan vähän näitä huonompiakin tapahtumia. Mieleni tosiaan tälle viikolle vetäsi alas heti maanantai-iltana, kun astuin työpaikkani ovesta ulos ensin naureskellen työkavereiden kanssa. Pian se nauru muuttuikin kyyneliksi, kun huomasin keväällä ostetun pyöräni lähteneen kävelemään omia polkuja eli siis se oli varastettu työpäiväni aikana. Pahoitin todella mieleni vaikka se olikin vain pyörä. Suututtaa ja suretta. Mielessä vain pyörii kuvitelma siitä, että olisin pyörään käytetyt rahat huuhtonut vessanpöntöstä alas...

No eipä sille voi mitään. Onneksi kuitenkin viikonloppuna pääsee irtautumaan arjesta oikein kunnolla. Varasimme nimittäin miehen kanssa ylläri matkan laivalle ja olen jo kuumeisesti odottanu matkaa koko viikon! Onneksi on jo torstai!

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa minulla, miten siellä ruutujen toisella puolella menee?

28.5.2017

LITTOISTENJÄRVI

Kuinka moni on kuullut Littoistenjärvestä? Kyseinen järvi aivan tässä Turun lähistöllä sai paljon julkisuutta puhdistuksen jälkeen. Järvi on kerännyt lähiaikoina paljon ihmettelijöitä rantaan, kun järvi oli saatu aivan kirkkaaksi hetkessä. Tätä mekin lähdimme ihailemaan muiden tapaan.

Suunnittelimme järvelle lähtöä heti seuraavalle kerralle, kun kummallakin olisi vapaata ja aurinko porottaisi taivaalta. Kun sellainen päivä tuli lähdimme rohkeasti tekemään reissua pyörillä, vaikka matkaa sinne olisi yhteensä yli 20 kilometriä. Matkalla kävimme ostamassa mukaan evästä ja juotavaa, jotta matka sujuisi hyvin kuumana päivänä.

Littoistenjärvi oli todentotta upea, vesi oli kirkasta ja hehkui sinisenä auringonpaisteessa. Ranta oli kerännyt todella paljon ihmisiä ottamaan aurinkoa ja jopa hulluimmat olivat päätyneet heittämään talviturkin pois. Lukitsimme pyörät rannan lähistölle ja lähdimme kulkemaan Littoisten luontopolkua pitkin, joka meni rantaa pitkin jonkin matkaa. Luontopolkua kävimme myös vähän ihastelemassa syvemmällä metsää ja lopuksi palasimme takaisin rannalle ottamaan vähän aurinkoa ja lepuuttelemaan jalkoja ennen paluu matkaa.

Järvellä vierailu oli mahtava kokemus, sillä harvoin näkee niinkin puhdasta järveä mitä tuolla oli. Littoistenjärvi oli kirkaasta vedestä huolimatta myös upea rantapaikka maisemineen ja luontopolkuineen. Vierailemme mieheni kanssa varmasti toistekkin kyseisessä paikassa tämän kesän aikana.



Onko teistä joku sattumoisin käynyt kyseisellä Järvellä jo vierailemassa tai oletteko menossa?

24.5.2017

ISOÄIDIN MANSIKKAPIIRAKKA

Kesä alkaa lähestyä ja täällä meillä Turussa on jo mansikanmyynti lähtenyt käyntiin. Marjakojuja löytyy jo isojen kauppojen pihoilta ja sieltä tuleva marjaisa tuoksu, muistutti minua luonnoksissa olevasta reseptistä, jonka nyt päätin jakaa teille. Löysin reseptin kesällä 2014 äitini keittokirjasta, jonka kannet oli kirjoitettu täyteen erilaisia reseptejä. Sinä kesänä päätin tehdä tämän isoäidiltä peräisin olevan reseptin maukkaasta ja helposta mansikkapiirakasta. Nyt siitä alkaa olemaan jo 3 vuotta ja tänä kesänä on jälleen aika tehdä tätä maukasta piirakkaa, joten lähdetään yhdessä mansikkakojulle ostamaan tuoreet mansikat piirakkaa varten!

IMG_2442 
 Tarvitset

4 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl maitoa
300g sulaa voita
9 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria

mansikoita 

  • Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon maito ja sula voi. 
  • Sekoita toiseen kulhoon kuivat aineet sekaisin ja lisää vähitellen taikinan joukkoon. 
  • Kaada valmis taikina pellille leivinpaperin päälle ja ripottele päälle kokonaisia tai puolikkaita mansikoita.
  • Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. puoli tuntia. 

Piirakka on valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan tai sitten esim. maukkaan vaniljakastikkeen kanssa

7.5.2017

PELKOJEN KARISTAMISTA

Sydän hakkaa rinnassa kuin laukkaava hevonen. Keuhkot tuntuvat kutistuneen pieniksi ja henkeä pitää ottaa tiheampään tahtiin sisään. Jalat ja kädet vapisevat kuin vanhalla juopolla. Mielessä pyörii vain kauhu kuvat mitä voisi sattua. Sellaista on pelko.

Luulempa, että meissä jokaisessa on se heikkopuoli, joka pelkää suunnattomasti. Hammaslääkäri, hämähäkit, lentokoneet ja muut ihan yleiset jutut elämässä saa meistä jotkut kokemaan pelkoa. Olen itse arka ihminen ja pelkään todella paljon esim. yksin pimeässä kävelemistä tai fyysistä kipua. Suurin pelkoni on kuitenkin korkeat paikat, josta haluaisinkin puhua vähäsen teidän kanssa.

IMG_1870

Olen jotenkin aina pelännyt korkeelle kapuamista portaita tai tikkaita pitkin. Korkealla oleminen ei tunnu hyvältä ja saa minut vapisemaan kauhusta. Olen enemmän jalat maassa tyyppejä ja välttelen kaikkea missä pitää mennä korkealle maan yläpuolelle. Vappupäivänä päätin hieman rohkaista itseäni tämän pelon kanssa. Päätimme kauniin sään vuoksi suunnata Ruissaloon kulkemaan luontopolkuja pitkin, jossa oli matkalla lintutorni.  Lähdimme sinne katsomaan maisemia, mutta minulle iski taas pelko kiivetä tikkaita pitkin ylös. Kuljin tikkaita vähän kerrallaan ylemmäs ja takasin alas ja sitten taas vähän ylemmäs samalla kun poikaystävä kannusti ylempänä. 

IMG_1868 IMG_1866

Kaiken sen pelon keskellä mitä koin sisälläni päätin kivuta ylös vaikka mikä olisi ja niin tein. Aloitin kipuamisen ja menin porras kerrallaan ylemmäs. Jokaisella kauhun hetkellä kun vaan satuinkaan vilkaisemaan ylös tai alas hengitin paikallani syvään ja kun sydämmenlyönnit tasaantuivat otin taas yksi tai kaksi porrasta ylemmäs. Hitain askelin pääsin ylös ja sain nähdät upeat maisemat. Omaa pelkoa pitää vain yrittää karistella pikkuhiljaa pois ja tämä oli minulle jo ensimmäinen iso askel.

Pelko pitää vain ja ainoastaan kohdata silmästä silmään, jotta sen saa karistettua pois itseltä. Korkeanpaikan kammon saan ja haluankin karistaa pienin askelin, mutta joidenkin pelkojen kanssa on vain opittava elämään. Aloitus pelon karistamisesta on ollut loistava, kun mukana on aina joku joka kannustaa ja rohkasee. Lisäksi oma tahto on kaiken a ja o, mitään ei voi saavuttaa jos sitä ei halua itse tehdä. Minä halusin päästä pelosta huolimatta lintutornille katsomaan upeita  maisemia ja sen teinkin ja teen jatkossakin! Vaikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle on välillä todella vaikea mennä niin joskus se kannattaa, se rohkaisee tekemään asioita uudelleen josta ei niinkään pidä ja lopulta huomaa pitävänsäkin. Kannustan teitä jokaista ottamaan se teidän rohkeampi puoli esille ja kohdata omat samankaltaiset pelot silmästä silmään!