keskiviikkona, toukokuuta 24, 2017

ISOÄIDIN MANSIKKAPIIRAKKA

Kesä alkaa lähestyä ja täällä meillä Turussa on jo mansikanmyynti lähtenyt käyntiin. Marjakojuja löytyy jo isojen kauppojen pihoilta ja sieltä tuleva marjaisa tuoksu, muistutti minua luonnoksissa olevasta reseptistä, jonka nyt päätin jakaa teille. Löysin reseptin kesällä 2014 äitini keittokirjasta, jonka kannet oli kirjoitettu täyteen erilaisia reseptejä. Sinä kesänä päätin tehdä tämän isoäidiltä peräisin olevan reseptin maukkaasta ja helposta mansikkapiirakasta. Nyt siitä alkaa olemaan jo 3 vuotta ja tänä kesänä on jälleen aika tehdä tätä maukasta piirakkaa, joten lähdetään yhdessä mansikkakojulle ostamaan tuoreet mansikat piirakkaa varten!

IMG_2442 
 Tarvitset

4 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl maitoa
300g sulaa voita
9 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria

mansikoita 

  • Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon maito ja sula voi. 
  • Sekoita toiseen kulhoon kuivat aineet sekaisin ja lisää vähitellen taikinan joukkoon. 
  • Kaada valmis taikina pellille leivinpaperin päälle ja ripottele päälle kokonaisia tai puolikkaita mansikoita.
  • Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. puoli tuntia. 

Piirakka on valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan tai sitten esim. maukkaan vaniljakastikkeen kanssa

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017

PELKOJEN KARISTAMISTA

Sydän hakkaa rinnassa kuin laukkaava hevonen. Keuhkot tuntuvat kutistuneen pieniksi ja henkeä pitää ottaa tiheampään tahtiin sisään. Jalat ja kädet vapisevat kuin vanhalla juopolla. Mielessä pyörii vain kauhu kuvat mitä voisi sattua. Sellaista on pelko.

Luulempa, että meissä jokaisessa on se heikkopuoli, joka pelkää suunnattomasti. Hammaslääkäri, hämähäkit, lentokoneet ja muut ihan yleiset jutut elämässä saa meistä jotkut kokemaan pelkoa. Olen itse arka ihminen ja pelkään todella paljon esim. yksin pimeässä kävelemistä tai fyysistä kipua. Suurin pelkoni on kuitenkin korkeat paikat, josta haluaisinkin puhua vähäsen teidän kanssa.

IMG_1870

Olen jotenkin aina pelännyt korkeelle kapuamista portaita tai tikkaita pitkin. Korkealla oleminen ei tunnu hyvältä ja saa minut vapisemaan kauhusta. Olen enemmän jalat maassa tyyppejä ja välttelen kaikkea missä pitää mennä korkealle maan yläpuolelle. Vappupäivänä päätin hieman rohkaista itseäni tämän pelon kanssa. Päätimme kauniin sään vuoksi suunnata Ruissaloon kulkemaan luontopolkuja pitkin, jossa oli matkalla lintutorni.  Lähdimme sinne katsomaan maisemia, mutta minulle iski taas pelko kiivetä tikkaita pitkin ylös. Kuljin tikkaita vähän kerrallaan ylemmäs ja takasin alas ja sitten taas vähän ylemmäs samalla kun poikaystävä kannusti ylempänä. 

IMG_1868 IMG_1866

Kaiken sen pelon keskellä mitä koin sisälläni päätin kivuta ylös vaikka mikä olisi ja niin tein. Aloitin kipuamisen ja menin porras kerrallaan ylemmäs. Jokaisella kauhun hetkellä kun vaan satuinkaan vilkaisemaan ylös tai alas hengitin paikallani syvään ja kun sydämmenlyönnit tasaantuivat otin taas yksi tai kaksi porrasta ylemmäs. Hitain askelin pääsin ylös ja sain nähdät upeat maisemat. Omaa pelkoa pitää vain yrittää karistella pikkuhiljaa pois ja tämä oli minulle jo ensimmäinen iso askel.

Pelko pitää vain ja ainoastaan kohdata silmästä silmään, jotta sen saa karistettua pois itseltä. Korkeanpaikan kammon saan ja haluankin karistaa pienin askelin, mutta joidenkin pelkojen kanssa on vain opittava elämään. Aloitus pelon karistamisesta on ollut loistava, kun mukana on aina joku joka kannustaa ja rohkasee. Lisäksi oma tahto on kaiken a ja o, mitään ei voi saavuttaa jos sitä ei halua itse tehdä. Minä halusin päästä pelosta huolimatta lintutornille katsomaan upeita  maisemia ja sen teinkin ja teen jatkossakin! Vaikka oman mukavuusalueen ulkopuolelle on välillä todella vaikea mennä niin joskus se kannattaa, se rohkaisee tekemään asioita uudelleen josta ei niinkään pidä ja lopulta huomaa pitävänsäkin. Kannustan teitä jokaista ottamaan se teidän rohkeampi puoli esille ja kohdata omat samankaltaiset pelot silmästä silmään!

torstaina, huhtikuuta 20, 2017

CAFE OWENSEL VIE AIKAMATKALLE 1700-LUVULLE

IMG_1702

Aurinkoinen kevät sää ja ilmassa vielä viileä viima. Ydinkeskustassa kaiken metelin ja uusien kahviloiden ja ravintoloiden joukossa on yksi helmi, joka vie asiakkaan aikamatkalle 1700-luvun tuntumaan. Auranjoen varrelta löytyy pienenpieni vanha sisäpiha Apteekkimuseon vierestä, jonne voi karata pakoon autoja ja muuta hälinää. Vastaan tulee kaunis ja selvästikkin aikansa elänyt sisäpiha jonka mukuraista kivitietä on hauska kävellä. Kahvilan sisään astuessa lattiat natisevat ja muistuttavat vanhasta mummolan pirttilattiasta, joka vie jo heittämällä muistoihin lapsuuteen. 

IMG_1701

Kahvilassa vastaanottaa mukava henkilökunta, joiden pukeutuminen on sieltä 1700-luvun paikkeilta ja heidän tarjoiltavat ovat kuin palataivasta, jo pelkästään pienellä vilaisulla makeanhimo iskee. Koko huone tuoksuu kahvilta ja ympärille katsoessa, koko paikka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla. Kahvilan tuotteet ovat paikanpäällä valmistettuja leivonnaisia ja juomia, jotka ovat tehty vanhoja suomalaisia perinteitä vaalien ja lähiruokaperiaatetta kunnioittaen.

IMG_1709 IMG_1711

Tarjoiltavat tuodaan kauniisti katettuna tarjottimella ja teema jatkuu niissäkin. Tarjoiltava vie taivaaseen ja tyydyttää jokaikisen makunystyrän ja vie kielen mennessään. Kahvilasta poistuttua ei voi muuta ajatella, kuin sitä milloin tulisi seuraavan kerran käytyä ja minkä kakkupalasen seuraavaksi ottaisi. Kahvila vei hetkeksi mielen matkalle ajassa taaksepäin ja sai minut kokemaan kuin olisin kotona. Tämä kahvilakokemus on sanoin kuvaamaton ja tämän olisi voinut tiivistää näin: Kahvilakokemuksemme oli niin täydellinen, että jopa mieheni (joka ei pidä siitä että rahaa tuhlataan kalliisiin kahviloihin) kävisi uudelleen. Suosittelen paikkaa syvästi niin turkulaisille, kuin myös Turussa vieraileville!

lauantaina, huhtikuuta 15, 2017

PÄÄSIÄISEN MAUKKAAT TÖHNÄMUNAT

Pääsiäinen, se ihanan kevään merkki! Vaikka nämä pyhät ovatkin minulle melkeinpä samanlaisia kuin muutkin päivät, raeruohoa ja pääsiäismunia laskematta on se minulle myös yksi kevään merkeistä. Pääsiäisen jälkeen luonto alkaa kirkastumaan ja saa eloa pikkuhiljaa. Meille suklaan ihmisille pääsiäinen joulun rinnala on kultaista aikaa, kun kaupat pursuaa erilaisia suklaan ihania herkkuja. Tässä pääsiäistä vietellessä omassa rauhassa rakkaan kanssa päädyimme tänävuonna testaamaan herkkua, jonka kumpikin oli bongannut sosiaalisesta mediasta moneen otteeseen ja lehdetkin jo puhuivat näistä, nimittäin töhnämunista.

IMG_1591

Jotenkin vastenmielinen nimi ja saa ajatuksena yököttämään, mutta sitten kun sellaisesta omatekemästä näkee jossain kuvan niin on eriääni kellossa. Suklainen taivas oli meidän töhnämunien teema, vaikka tämän suklaamunan rinnalle olisi ollut täydellinen pari valkosuklaa-lime mousse raikaan kevään makuineen. Töhnämunat nyt voi tehdä oman maun mukaan ja me suklaan rakastajina päädyttiin suklaa täytteiseen. Näin jälkeenpäin tuohon olisi voinyt hyvin sopia myös suklaakastike pohjalle tai päälle ennen nomparelleja. Jos joku teistä testaa suklaakastikkeen keran niin kertokaa minullekkin päin oliko se hyvää! Itse testaan ensi vuonna sillätavalla ja jonkun raikkaan maun kanssa. Nämä siis menivät jatkoon!

IMG_1588

Tarvitset töhnämunien tekoon:  
Kindermunia, kermavaahtoa (2 dl), puolikkaan fazerin sinisensuklaalevyn ja koristeeksi nomparellia

Valmistus oli niinkin yksinkertaista, kuin leikkaa päät kindermunista varovasti, jotta niistä tulisi kupit. Sulata suklaa haluamallasi tavalla, itse sulatan mikrossa pienellä teholla ihan muutaman sekunnin, jonka jälkeen sekoitten suklaata niin kauan, että se on sulaa. Vaahdota kemavaahto ja lisää suktaat joukkoon, annostele suklaamuniin ja lisää nomparelleja koristeeksi. Yksinkertaista!

Oletteko te maistellut näitä herkkuja tänä pääsiäisenä?

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

MITEN ARKI ON MUUTTUNUT KISSAN HANKINNAN JÄLKEEN?

Muutama kuukausi sitten meillä tosiaan kotiutui uusi perheen jäsen, joka on jo todella hyvin kotiutunut meille. Arki kissan kanssa on lähtenyt rullaamaan ja tuonut mukanaan omia haasteita ja uudistuksi meidän kotiin ja arkeen. Muuttunut arki on niin risuista kuin ruusuista, mutta se on kaikin puolin ihanaa kun jaloissa pyörii hellyyttä kaipaava karvakuono. Omat käsitykset ovat muuttuneet paljon lemmikin hankinnasta ja olen saanut vahvempaa näkemystä siitä, että täytyy olla 100% varma lemmikin haluamisesta ja olla valmis pistämään kaikkensa toisen hyvinvoinnin eteen. Päätin tässä listata vähän sitä, mitä meidän arkee on tullut uutta kissan myötä ja muuta ajatuksia. 

IMG_1545
Vastuullisuus on kasvanut näiden muutamien kuukausien aikana todella paljon. Nyt ymmärrän miksi äitini aina hoki sitä, että kannattaa kissa hankkia vasta sitten kun on oppinut elättämään ensin itsensä. Kissa ei ole pelkästään rapsutuksien ja silittelyitten antamista vaan siitä on suuri vastuu, että se pärjää ja voi elää hyvän elämän. Vaikka kissa onkin suurimmaksi osaksi itsenäinen, se tarvii ihmistä rinnalle jotta se pärjää. Näitä meidän kehrääviä kotikissoja ei ole tarkoitettu talvipakkaselle oman onnensa nojaan ja ruokaakaan kissa ei itse kaapista osaa ottaa.
Reissujen tekeminen vaatii enemmän ajattelu työtä ja suunnittelua. Otetaanko kissa mukaan? Kuka ruokkii kissan poissa ollessa? Miten matkustamme kissan kanssa? Ei ole enää niin helppoa lähteä noin vaan, jostain on saatava hoitaja tai hoitopaikka toiselle jos reissu onkin päivää pidempi, eikä kissan kanssa matkustaminen ole mahdollista.
Rahaa menee enemmän ja joskus jopa normaalia enemmän. Ruoka ei ole kissallekaan ilmaista ja lisäksi rahaa menee muuhunkin kuin vaan ruokaan. Aluksi meni tietenkin enemmän, kun piti hankkia ihan kaikki tarpeellinen ruokakupeista kunnolliseen rapimapuuhun. Nyt vain pitää olla koko ajan varautunut yllättäviin lääkäri kustannuksiin, jos sellaisia sattuisi tulemaan. Eläinlääkäri kun ei ole mitään halpaa lystiä.
IMG_1544
Unettomia öitä. Olen itse erittäin herkkä uninen ja kissamme on sen huomannut, sillä minä olen yöllisten huomionosoitusten kohde. Jalkojen kimppuun hyökätään, näykkästään kädestä, läpsitään tassulla poskea ja mautaan niin kauan, että toinen herää. Sitä jotkut yöt ovat, mutta vastapainoksi on niitäkin öitä kun tullaan kiltisti nukkumaan jalkapäähän nätisti kehräten.
Omaa rauhaa ei enää ole. Vessassa käynti ei ole enää rauhallista omaa aikaa pöntöllä istuen ja jos vaan yöllä sattuukaan vessahätä tulemaan niin silloin varsinkin vieressä on tuijottava silmäpari. Tietokoneella ollessa ja televisiota katsellessa ei välttämättä saata saada omaa tilaa laisinkaan. Tv-sarjan tuijottelusta tuleekin väistely operaatio kun kissa juoksentelee minne sattuu ja saa varoa mistä se seuraavan kerran hyökkää olohuoneen maton kimppuun. Tietokoneen näytöllä vikkellää hiirtä on mukava jahdata ja näppäimistö on oiva paikka loikoilla!
Siivoaminen on lisääntynyt huimasti meidän taloudessa. Karvoja on joka puolella varsinkin näin keväällä ja imuria joutuu ottamaan esille useammin viikossa. Kylpyhuoneen lattiaa saa kuurata vähän väliä uudelleen ja uudelleen, kun kissan hiekkaa on joka paikassa ja tassun jälkiä menee pitkin tummaa kaakelilattiaa.
Karvoja on joka paikassa! Jokainen kissan tai jopa koirankin omistaja voi samaistua hyvin siihen, että karvoja saattaa löytyä sängystä, sohvatyynyistä, pyyhkeestä ja jopa vastavalimistetusta ruoasta. Itse saan joka päivä pohtia miten noin pienestä kaverista voikaan lähtee noin paljon karvaa.

IMG_1539

Ihana kissa arkemme saa kyllä jatkua monia vuosi! Kyllä siitä arasta ja pienestä kissastamme kuoriutui lopulta kunnon pieni pippurinen riiviö, joka jaksaisi leikkiä päivästä toiseen ja syödä kaiket ajat. Kuinka moni kissan omistaja voi samaistua tähän kissa arkeen siellä ruutujen toisella puolella?